Työväenliikkeen ja kristinuskon suhde on tuloksekkaan lämmin
Vaikka työväenliikkeen ja kristinuskon suhdetta on historian havinassa pidetty jännitteisenä, on näillä kahdella luterilaisen teologian mukaan erittäin lämmin ja tuloksekas suhde.
Työväessä on aina säilynyt usko Jumalaan, vaikka usko kirkkoon välillä kansalaissodan pyörteissä menikin. Ja nykypäivänä kirkossa on hyvin paljon punaista väriä liputtavia merkittävinä vaikuttajina.
Ilmajoella Sosialidemokraattien ja sitoutumattoman seurakuntaväen ehdokastilaisuudessa todettiin myös, että pastori Terho Pursiainen on joku vuosi sitten arvioinut, että kirkosta on tullut ”demarien hengellinen siipi”.
Laajassa keskustelussa demariehdokkaat kävivät varsin syvällisesti läpi myös Lutherin teologiaa, jonka mukaan Jumalan olemus on hyvän lahjoittaminen eli koko luomakunta on eräänlainen ”lahjoittavan rakkauden järjestys”. Näin kaikki luodut ovat toisiaan varten; ruoho ei kasva itselleen, kukat eivät kuki itseään varten, eikä aurinko lämmitä itseään.
Keskustelussa verrattiin myös Jumalan ja sosialidemokraattien luomistyötä. Nykyinen kansanedustaja Jacob Söderman ollessaan EU:n oikeusasiamies häneltä kysyttiin, uskooko hän Jumalaan, hän vastasi, että saaristossa auringon laskiessa demarilla on sellainen tunne, ”että ei kai tätä mikään kunnallisjärjestö ole aikaansaanut, korkeampia voimia on tarvittu tähän kauneuteen”.
Luterilainen kristillisyys suhtautuu epäilevästi ihmisen luontaiseen valmiuteen ja haluun edistää yhteistä hyvää silloin, kun oma hyvä näyttää olevan yhteisen edun kanssa ristiriidassa. Pyrkimys siis oman edun tavoitteluun, itsekkyys, ahneus ja synti, rikkovat yhteyden ja yhteisöllisyyden.
Kultainen sääntö toteutuu kristinuskossa ja SDP:ssä
Lutherin ajattelussa kultainen sääntö ei ole vain ihmisten kahden välisiä suhteita koskeva periaate. Kultaisen säännön soveltaminen yhteiskunnallisen elämän eri alueilla oli luterilaisen uskonpuhdistuksen sosiaalisen uudistuksen lähtökohta.
Lutherin kultainen sääntö, jota myös rakkauden kaksoiskäskyksi kutsutaan kuuluu; ”Kaikki, mitä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.”
Hengellisessä regimentissä (hallinnossa) Jumala vaikuttaa sisäisesti tekemällä ihmisen osalliseksi lahjoittavasta rakkaudesta. Maallisessa hallinossa taas Jumala kätkeytyy ”naamioiden” taakse, joita ovat mm. isä ja äiti, poliisi ja pormestari, esimies ja europarlametaarikko, kuningas ja kansanedustaja.
Naamioidensa välityksellä Jumala vaikuttaa ulkoisesti säätämällä lakeja ja kehittää sosiaaliturvaa. Lutherin mukaan yhteiskunta ja valtio instituutioineen ja virkoineen on osa Jumalan luomaa ”lahjoittavan rakkauden järjestystä.” Siinä olennainen piirre onkin, ettei kukaan ole omalla asiallaan. Sosialidemokratiaa siis parhaimmillaan.
SDP huolehtii vähäisimmistä
Uskonpuhdistuksen yhteiskunnallisessa ajattelussa muun muassa köyhistä ja sairaista huolehtiminen sekä koulutus siirtyivät kirkon vastuulta yhteisölliseksi ja sosiaaliseksi toiminnaksi. Näitä varten perustettiin sittemmin kunnalliset palvelut, joista SDP perinteisesti on pitänyt hyvää huolta.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion synty luterilaisen kulttuurin piirissä ei ole mikään sattuma. Tuskin myöskään on sattuma se, että tällaisessa aateilmastossa nimenomaan sosialidemokraatit saavuttivat suurimman puolueen aseman eduskunnassa jo 1907. Luterilainen maaperä on erittäin otollinen sosialidemokratialle ja työväenliikkeelle yleensäkin.
Yhteistä demareille ja kristinuskolle onkin vahva julkisen vallan rooli säädellä ihmisten oman edun ajamista ja toisaalta huolen pitämistä siitä, että kultainen sääntö toteutuu.
Demarien ja sitoutumattomien koulutustilaissuudessa päädyttiin siihen lopputulokseen, että kirkko jos mikään on foorumi, jossa edistetään työväenliikkeen ja SDP:n perusarvoja; vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta.
Toive Tynjälä
koulutustilaisuuden suunnittelija
Kristinuskon ja sosialidemokratian yhtymäkohtia haarukoitiin SDP:n ja sitoutumattomien koulutustilaisuudessa pastori Risto-Pekka Alhaisen (vas.), Veljeysliikkeen puheenjohtaja Elise Laitilan ja kirkkovaltuutettu, sosiaalineuvos Toive Tynjälän puheenvuorojen pohjalta.
